Yksi trauma kiitos, eli Safiiri ja Teräs!

70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa tullut brittisarja Safiiri ja Teräs on 80-luvun yksi pelottavimmista sarjoista joita silloin kasarin lapsi saattoi televisiosta nähdä. Tätä juttua tehdessäni sen tunnusmusiikki saa edelleen pienen mielen kauhun mieleen. Aikoinaan yritin käytännössä kaikin keinoin välttää kuulemasta edes tunnusmusiikkia vaikka olin jo n. 10-vuotias. Itse ohjelmasta on jäänyt mieleen tunnusmusiikin karmivuuden lisäksi se inhottava "hidas" tunnelma, pimeät nurkat, ne valopallot ja kaikkiaan inhottava äänimaailma.

Onko pahuus edessä vai takana?

Muistan myös jotain välähdyksiä käytävästä, jonka seinät elivat kuin niissä olisi ollut vankina ihmisiä ja mahdollisesti joitain sotilaita kulkemassa ovien läpi. Arvatenkaan muuta ei muistu mieleen kun katsominen ei ole niiden näkemisen jälkeen houkuttanut.

Sarjassa Todella Upeeta -komediasarjastakin tuttu Patsy eli Joanna Lumley Teräksensä kanssa selvittelee mystisiä ongelmia jotka johtuvat ajasta. Tämä ei ole suinkaan ainoa 80-luvun lapsia traumatisoinut ohjelma, niistä muistakin tulee vielä juttuja.

Safiiri ja Teräs sekä hämähäkinseitit.

Nyt katsoessani alla olevasta videosta jo pelkän alun, niin se muistikuva lapsuudesta ei ole tosiaankaan väärä, vaan sarjassa on edelleenkin karmea tunnelma ja pahuus vaanii heti ja koko ajan nurkan takana. Sarjan tunnarin musiikkeineen alkaa neljän minuutin jälkeen, eli kannattaa katsoa ainakin sinne asti, jos uskallat.