Ripaus kasarimuotia entisen nuoren silmin

Tätä sivustoa leimaa vahvasti 80-luvun musiikki, mutta allekirjoittanut pyrkii käsittelemään myös ajoittain aikakauden muotia ja tässä aloitusartikkeli sille saralle.

Aivan 70-luvun alun lapset siirtyivät yläasteelle 80-luvun puolen välin aikoihin. 70:lla syntyneillä lapsuus oli vielä viatonta pukeutumisen suhteen, eli silloin tärkeintä oli se että oli vaatteet mihin pukeutua. Vuosikymmenien vaihteessa koulukuvissa loistivat tummahkot sävyt ja erityisesti ruskean ja oranssin moninaiset sävyt ja 80-luvun alun vaatetus oli hyvinkin ilmeetöntä ellei jopa tylsää.

80-luvun puolessa välissä muistan, että yläasteikäisillä oli aivan perusfarkut, talvella nilkkurit joihin lahkeet tuli sulloa ja yleensä yläosa oli hillitty college-pusero, joskin puolen välin tienoilla muotisuuntaukset saivat räjähtävän lähdön. Populaarikulttuuri maailmalta alkoi levitä viestimistä ja yksilöt alkoivat hakea omia tyylejään, Suosikki-lehteä luettiin ja sieltä tähtien tyylejä omaksuttiin. Muotivirtauksia alkoi olla joka lähtöön ja mitä lähemmäksi 90-luvun vaihdetta tullaan sitä hullummaksi muoti muuttui – tai sanoisiko karseammaksi omalla viehättävällä tavallaan.

Hevimusiikin esiinmarssi sai hevarit hankkimaan mustia tiukkoja farkkuja. Dingofanit erotti huiveistaan ja meikeistään. Pojilla puolen välin jälkeen takatukat pitenivät ja tytöt suosivat myös pitkiä hiuksia, joita myös rohkeimmat tupeerasivat sähäköiksi kampauksiksi. Loppupuolella kun talouskasvu pääsi kiihtymään ennen surullisen kuuluisiaa 90-luvun lamaa myös vaatteet alkoivat suurenemaan, eli mitä enemmän niissä oli leveyttä ja olkatoppauksia niin sitä parempi, kangasta säästelemättä. Madonna ja Sandra näyttivät esimerkkiä tyttöjen pukeutumiseen, mutta Boy George ei kuitenkaan innoittanut ainakaan maaseutujen teinipoikia matkimaan tyyliään. Olihan se vähän kummajainen, mutta ei todellakaan ollut ainut kummajainen tuohonkaan aikaan. Kasariltahan alkoi myös kummajaisten aika. Itse vannoin n. vuonna 1988, että ostan vain Dallasin farkkuja, joissa on valkoiset resorit lahkeissa...

Puolen välin kieppeillä asut saattoivat koostua hyvinkin eri mittaisista paidoista ja takeista, osa tiukkaa, osa roikkuvaa, kivipestyä farkkua ja säärystimiä. Myös kaulakorut roikkuivat pitkällä eikä haitannut jos niitä oli useita. Kaikkea leimasi kuitenkin että jotain ylisuurta oli oltava päällä. Värejä käytettiin, joskin perussellaisia, kun voimakkaampien värien käyttö alkoi puolessa välissä ja neonvärit räjäyttivät potin sitten lähempänä 90-luvun vaihdetta

Vuosikymmenen lopulla nuorison pukeutumista alkoi leimata raha, olihan meillä jo jupitkin. Kauppiksessa käytettiin sujuvasti "koululaukkuna" menevää business-miehen salkkua, pukeuduttiin pikkutakkiin hihat käärien kuten Don Johnsson konsanaan. Farkut tuli olla Levikset ja tytöillä Ballin paidat ja jalassa purjehduskengät eli purkkarit. Kaupungilla sekaisin olivat tavikset, hevarit, rokkarit, urheilulliset ja jupit. Omat Dallas-farkut olivat vaihtuneet sittenkin Leviksiksi, mutta vain tietysti siitä syystä että lopettivat niiden tuotannon!

Ah tuota karmeaa kasaria, silloin riitti valinnanvaraa mauttomaan pukeutumiseen. Vaatteiden suunnittelua ei varmasti haitannut edes värisokeus vaan kaikki kävi, mitä oudompi kuosi sitä suuremmalla todennäköisyydellä se oli osa jotain tekstiiliä. Mitä me oikein ajateltiin silloin kun niitä vaatteita pidettiin, sitä kysyy myös alla oleva video, jossa muistoja tuolta ajalta. Huomatkaa myös tässäkin videolla vilahtava Bogart Co, melkoisia edelläkävijöitä kun ovat päätyneet niin monelle kasarimuistelusivulle ympäri maailman.

Tämä video esittelee kattavasti hiustyylejä