Murhe, siitä suomalaiset tykkää

Melankolia on meidän juttu, synkkämieliset ja surulliset kappaleet ovat ovat suomalaisessa musiikissa jo vanha ilmiö ja niitä on tullut paljon myös 80-luvulla. Kylvetään hetki itsesäälissä, ahdistuksessa, surussa, murheessa ja kuolemassa. Hurjaa on että näistä iskelmistä monet ovat olleet myös tanssilattioiden suosikkeja. Pitäkää nyt viinapullot, pillerit, veitset ja hirttoköydet kaukana, koska tästä tulee surullisia ja synkkiä suomalaisten kappaleita kasarilta!

Aloitetaan sota-aikaan sijoittuvasta tarinasta. Kyseessä on Veikko Lavin säveltämä Evakon laulu vuodelta 1985 ja Anneli Saaristo sen vahvasti tulkitsee.

Sitten palataan vuoteen 1980 ilmestyneeseen Viikonloppuisään, jonka on levyttänyt useakin laulaja, mutta tunnetuin on Reijo Kallion versio. Kumma kyllä tätä klassikkoa ei löydy YouTubesta Kallion esityksenä, ei tosin mistään muustakaan videopalvelusta. Tässä sitten Timo Silvennoisen versio, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Salomon. Kappale on perinteinen erotarina, en ole katkera mutta kuitenkin.

Tuon tarinan jatkonahan toimii ikävän osuvasti pellolaisen Tarja Ylitalon kappale Oi kuule äiti. Synkkääkin vielä sykempi tarina kiteytyy lauseeseen "Nyt nalle yksin olla saa, on lapsi mennyt rajan taa". Kyseessä ei ole sitten mikään valtakunnanraja.

Ja raja aasinsiltana seuraavaan Matin ja Tepon hittiin "Et voi tulla rajan taa". Avoimeksi jää mihin outoon maahan mies on menossa kun nainen ei sinne pääse.

Ahti Lammen "Elämän valttikortit", joka on sanotettu parodiamielessä Vexi Salmen toimesta ja upposi suomalaisiin täysillä. Syöksy suoraan synkkiin mielikuviin, mielikuvitukselle ei tarvitse paljoa jättää tilaa.

Anita Hirvonen on tehnyt myös syrjähypyn ja on pahoillaan ja anelee päästä takaisin, ilman selvyyttä kuinka asiassa lopulta käy, mutta uskomme että koskee kovasti, siis "Et usko kuinka koskeekaan".

En usko myöskään, että kukaan selviää hengissä, jos kuuntelee jonkun Jukka Raitasen levyn kokonaan, älä siis yritä sellaista. Tuotanto on suomalaisesta tuotannosta kaikista masentavinta kuunneltavaa. Missään mitä Jukka laulaa ei ole juurikaan toivoa tai valoa. Välillä kuollaan köyhänä tienpientareelle ja se kuolema on ainoa voitto asiassa. Jukan "Keikka Ouluun" -kappaleen levytti  80-luvun myös Matti Esko, jonka tulkinta löytyi.

Kake Randelin puolestaan jättää hyvästejä kappaleessa "Kuin joutsenlaulu".

Kari Tapio ja "Yksinäisyyden ensimmäinen päivä", jossa tuulikin vaikertaa puissa.

Lasse Hoikka ja Souvarit ovat tehneet kappaleen "Autio mökki", joka ei myöskään sisällä mitenkään iloista tarinaa. Kylät tyhjenee, niinhän se on. Aja autolla Itä-Lapissa tai Kainuussa niin voit uskoa että tarina on tosi.

Seuraavassakin kappaleessa on sattunut ja tapahtunut, mutta jostain syystä humppana tätä ei ota niin vakavasti, ei ehkä ole tarkoitettukaan sellaiseksi,  eli Trio Jyrkkäkallio ja kappale "Kissa ja korttipakka".

Nyt siirrytään musiikkityylistä toiseen, vuoroon tulee Leevi and the Leavingsin "Pimeä tie, mukavaa matkaa". Gösta on taitanut synkkien laulujen sanoitukset ja niitä olisi voinut liittää tähän useita, mutta tämä on karuudessaan kyllä näistä poiminnoista karuin.

Yö ja "Joutsenlaulu" ei kaipaa enempiä esittelyjä.

Eppu Normaali teki montakin ei niin iloista ja positiivista kappaletta, mutta "Murheellisten laulujeen maa" kertoo juuri tämän artikkelin aiheesta ja hittihän se siitäkin tuli.

Muistakaas sitten että huomenna on parempi päivä ja ammattiapua saa jos elämä tuntuu liian raskaalta, oikeasti.