Kasarilla tietokoneet tekivät sen paremmin
Kasarilla tietokoneet eivät käynnistelleet toimintaansa minuuttitolkulla vaan virran kytkemisen jälkeen kone oli välittömästi ottamaan käskyt vastaan. Olipa kone sitten Salora Fellow, VIC-20, Atari, Sinclair ZX Spectrum, Commodore 64 tai harvemmin, jotka olivat yleisimpiä "kotikoneita" ja nuorison pääasiallisessa käytössä. Harvoilla oli MSX1-standardin koneita, jollaisen sai esim. Sonyltä.
Koneiden mukana tuli paksu opus, jossa oli Basic-ohjelmointikielen perusteet, joten pystyit heti alkaa koodaamaan mitä mielenkiintoisempia ohjelmia. Käytännössä omalla kohdalla tämä tarkoitti kirjan tekstien naputtelua koneen näytölle tunnin ajan, että sai jonkin ympyrän ilmestymään näytölle, ellei tullut vain jotain virheilmoitusta kun joku mitätön pilkkuvirhe pilasi koko shown. Näyttönäkin toimi mikä tahansa televisio.
No yleensä koneeseen tökättiin pelikasetti, joka käynnisti välittömästi pelin tai sitten peli ladattiin c-kasetilta. Sen aika minkä koneen käynnistymisessä voitettiin verrattuna nykyisiin koneisiin menetettiin sitten ohjelmien käynnistämisen suhteen. Pitkien minuuttien odottaminen, että ohjelma latautui c-kasetilta koneelle, jotta pääsi tuhoamaan joystickkejä, eli siis peliohjaimia. Välillä lataus ei onnistunutkaan, jolloin oli aloitettava uudestaan. Itse tallennettujen kasettin mukana piti merkitä myös kasettilaskurin numerot, eli käytännössä kasetti piti kelata alkuun, nollata kasettilaskuri ja kelata sen mukaan kasetti haluttuun kohtaan, jotta sai siinä kohtaa olevan pelin ladattua.
Jos oli paljon rahaa niin senkin ajan tietokoneisiin sai hommattua myös levyaseman, jota lerppuasemaksi myös kutsuttiin, koska käytettävät levykkeet olivat ohuita taipuisia "lerppuja". Vasta myöhemmin PC-aikakaudella tulivat korppuasemat, niissähän levyke oli kova eli siis "korppu".
Itse omistin Atari 800XL:n kasettiasemalla, sekä vuonna 1988 sain ostettua käytetyn Commodore 128D:n joka oli matkalaukun kokoinen ja myös täyden laukun painoinen kokoonpano. Laitteessa oli myös kantokahva ja pohjasta irrotettiin "matkan jälkeen" erillinen näppäimistö. D-kirjain tarkoitti laitteen yhteydessä sitä, että siinä oli integroitu lerppuasema. Kaupan mukana tuli myös erillinen monitori, jonka näyttöväri oli vihreä, vihreän eri sävyjä, mutta luonnollisesti koneen sai kytkettyä väritelevisioon antenniliitännän kautta. Commodore 128:ssa oli käytössä kaksi eri järjestelmää, eli sen sai käynnistettyä myös Commodore 64 -tilaan, joka käytännössä itselläni olikin vain käytössä, olihan kone hankittu vain pelien vuoksi, joita ei tehty 128 versiolle. Molemmat koneet ovat vieläkin tallessa ja pitäisivät olla myös käyttökuntoisia.
Ohessa video missä lyhyesti käydään läpi miten kasarin tietokoneet päihittävät nykyiset koneet ja käyttöjärjestelmät, onhan niissä tosin sitten joitain pieniä puutteitakin, mutta poimitaan nyt positiivisiä asioita.
Miksi kasarin koneet olivat parempia
Commodore 64 mainos
Atari mainos
Sinclair ZX Spectrum mainos
Koneiden mukana tuli paksu opus, jossa oli Basic-ohjelmointikielen perusteet, joten pystyit heti alkaa koodaamaan mitä mielenkiintoisempia ohjelmia. Käytännössä omalla kohdalla tämä tarkoitti kirjan tekstien naputtelua koneen näytölle tunnin ajan, että sai jonkin ympyrän ilmestymään näytölle, ellei tullut vain jotain virheilmoitusta kun joku mitätön pilkkuvirhe pilasi koko shown. Näyttönäkin toimi mikä tahansa televisio.
No yleensä koneeseen tökättiin pelikasetti, joka käynnisti välittömästi pelin tai sitten peli ladattiin c-kasetilta. Sen aika minkä koneen käynnistymisessä voitettiin verrattuna nykyisiin koneisiin menetettiin sitten ohjelmien käynnistämisen suhteen. Pitkien minuuttien odottaminen, että ohjelma latautui c-kasetilta koneelle, jotta pääsi tuhoamaan joystickkejä, eli siis peliohjaimia. Välillä lataus ei onnistunutkaan, jolloin oli aloitettava uudestaan. Itse tallennettujen kasettin mukana piti merkitä myös kasettilaskurin numerot, eli käytännössä kasetti piti kelata alkuun, nollata kasettilaskuri ja kelata sen mukaan kasetti haluttuun kohtaan, jotta sai siinä kohtaa olevan pelin ladattua.
Jos oli paljon rahaa niin senkin ajan tietokoneisiin sai hommattua myös levyaseman, jota lerppuasemaksi myös kutsuttiin, koska käytettävät levykkeet olivat ohuita taipuisia "lerppuja". Vasta myöhemmin PC-aikakaudella tulivat korppuasemat, niissähän levyke oli kova eli siis "korppu".
Itse omistin Atari 800XL:n kasettiasemalla, sekä vuonna 1988 sain ostettua käytetyn Commodore 128D:n joka oli matkalaukun kokoinen ja myös täyden laukun painoinen kokoonpano. Laitteessa oli myös kantokahva ja pohjasta irrotettiin "matkan jälkeen" erillinen näppäimistö. D-kirjain tarkoitti laitteen yhteydessä sitä, että siinä oli integroitu lerppuasema. Kaupan mukana tuli myös erillinen monitori, jonka näyttöväri oli vihreä, vihreän eri sävyjä, mutta luonnollisesti koneen sai kytkettyä väritelevisioon antenniliitännän kautta. Commodore 128:ssa oli käytössä kaksi eri järjestelmää, eli sen sai käynnistettyä myös Commodore 64 -tilaan, joka käytännössä itselläni olikin vain käytössä, olihan kone hankittu vain pelien vuoksi, joita ei tehty 128 versiolle. Molemmat koneet ovat vieläkin tallessa ja pitäisivät olla myös käyttökuntoisia.
Ohessa video missä lyhyesti käydään läpi miten kasarin tietokoneet päihittävät nykyiset koneet ja käyttöjärjestelmät, onhan niissä tosin sitten joitain pieniä puutteitakin, mutta poimitaan nyt positiivisiä asioita.
Miksi kasarin koneet olivat parempia
Commodore 64 mainos
Atari mainos
Sinclair ZX Spectrum mainos
Kommentit
Lähetä kommentti